”Hyvät kuulijat,
järjestöleikkauksista puhuttaessa puhutaan helposti miljoonista, avustuksista ja budjettiriveistä. Minä haluan puhua siitä, mitä nämä leikkaukset tarkoittavat täällä Kouvolassa ja ihan tavallisten ihmisten arjessa.
Järjestöt tekevät paljon sellaista työtä, jota julkinen sektori ei tee eikä monessa tapauksessa edes pysty tekemään samalla tavalla.
Järjestöjen työntekijät mahdollistavat vapaaehtoistyön. He tekevät myös jalkautuvaa työtä ja menevät sinne, missä ihmiset ovat. Kun huumeita käyttävä ihminen käyttää kirjaston vessaa käyttöhuoneena, järjestön työntekijä voi olla ainoa ihminen, joka menee sinne, kohtaa hänet ja yrittää saada hänet avun piiriin.
Kun kielitaidottoman nuoren naapurit tekevät ilkivaltaa eikä nuori tiedä, mistä Suomessa haetaan apua tai miten tilanteessa pitäisi toimia, järjestön työntekijä voi olla se ihminen, joka auttaa.
Ja vaikka järjestöissä tehdään valtavasti vapaaehtoistyötä, kaikkea tätä ei voida jättää vapaaehtoisten vastuulle. Jonkun täytyy koordinoida toimintaa, kantaa vastuu ja huolehtia siitä, että tuki on ammatillisesti tuotettua ja ohjattua. Siihen tarvitaan myös palkattuja työntekijöitä.
Järjestöjen yksi valtava vahvuus on niiden kyky reagoida nopeasti silloin, kun jotain tapahtuu.
Se on nähty vuosien varrella erilaisissa kriiseissä ja esimerkiksi pakolaistilanteissa. Järjestöt pystyvät toimimaan nopeasti ja joustavasti tavalla, johon julkinen sektori ei aina pysty.
Tästä saatiin Kouvolassa aivan vastikään hyvin konkreettinen esimerkki kerrostalotulipalon yhteydessä. Jo samana iltana oltiin yhteydessä paikalliseen järjestöön ja selvitettiin, ovatko ihmiset kunnossa ja tarvitsevatko he apua. Julkiselta puolelta yhteydenotto tuli seuraavana aamuna.
Tämä kertoo aika paljon siitä, miksi me tarvitsemme molempia. Julkisia palveluja ja järjestöjä.
Pyysin tätä puhetta varten ihmisiltä kokemuksia siitä, mitä järjestöt ovat heidän elämässään merkinneet. Haluan lukea teille niistä kaksi ihan sellaisina kuin ne minulle lähetettiin.
”Ensi- ja Turvakotiyhdistys auttoi perhettämme tukien, auttaen ja ymmärtäen lapsiperheen tarpeita ja tarjoten vertaistukea jaksamaan sen hetkisiä tilanteita paremmin. Tarjosi tukea, jota ei aina voinut muualta saada kuunnellen, kannustaen ja uutta ajatusta tuoden koko perheelle.
Neuvola tai kaupunki ei pystynyt tarjota tarvittavaa apua, tai apu oli täysin erilaista, mitä alunperin olimme sopineet perheellemme. Joten tätä yhdistystä suosittelen.”
Toinen viesti tuli nuorelta aikuiselta, joka löysi paikkansa Monikulttuurikeskus Saagasta.
”Monikulttuurikeskus Saaga tuli mun elämään 2024 kun olin 23-vuotias ja ihan älyttömän hukassa elämäni kanssa, enkä todellakaan tiennyt, että mitä hittoa halusin elämältäni ja muutenkin kärsin tosi pahasta masennuksesta, kun olin ollut 18-vuotiaasta saakka ilman mitään järkevää tekemistä.
Sain Saagalta niin paljon. Sain uusia ihania ystäviä, mun kielitaito kehittyi siellä ollessani ihan älyttömästi, oon saanut niin suunnattoman paljon apua ja tukea Saagan ihanalta pomolta joka elämäntilanteeseen etten voi edes sanoin kuvailla.
Olin ennen saagaa tosi syrjäytynyt, väsynyt nuori, jolta puuttui se hengailupaikka ja se paikka mihin paeta arjen tylsyyttä, tai vaan, jos oli muuten huono päivä niin Saagan porukka aina piristää.”
Minusta nämä kertovat järjestöjen merkityksestä ihan valtavasti.
Sain myös viestin yksinhuoltajalta, jonka tyttären lukiokirjat Pelastakaa Lapset oli aikanaan maksanut. Järjestöjen kautta perhe oli saanut jouluksi ruokalahjakortin ja lapsille joululahjoja. Nyt tämä sama ihminen lahjoittaa itse joka joulu noin 50 euroa apua tarvitsevalle perheelle ja auttaa vähävaraisia myös pitkin vuotta.
Siinäkin näkyy jotain olennaista järjestötoiminnasta. Auttaminen ei aina pääty siihen ihmiseen, joka saa apua. Se voi synnyttää halun auttaa seuraavaa sekä nyky-yhteiskunnan niin paljon kaipaavaa toivoa ja yhteisöllisyyttä.
Moni meistä ei tunne järjestöjen tekemää työtä kovin hyvin. Jos ei ole koskaan itse tarvinnut tällaista apua, voi olla helppo ajatella, että järjestötoiminta on jotain ylimääräistä, josta voidaan tiukassa taloustilanteessa leikata.
Mutta se, etten minä tarvitse jotakin palvelua tänään, ei tarkoita, ettei joku toinen tarvitsisi sitä kipeästi. Eikä se tarkoita, etten minä voisi tarvita sitä huomenna.
Tänä syksynä useat järjestöt Kouvolassa ovat jo ilmoittaneet muutosneuvotteluista. Se tarkoittaa, että nämä leikkaukset eivät ole meille joku tulevaisuuden uhkakuva. Ne tapahtuvat jo nyt. Osa lopettaa toimintansa kokonaan.
Järjestöleikkausten vaikutukset tulevat näkymään tavallisten kouvolalaisten elämässä.
Minua huolestuttaa erityisesti se, että järjestöjen toiminta voidaan ajaa alas nopeasti, mutta sitä ei rakenneta nopeasti takaisin.
Järjestöissä on tehty vuosien ajan pitkäjänteistä työtä. On rakennettu luottamusta ihmisiin, joista osa ei luota enää yhteenkään viranomaiseen. On syntynyt verkostoja ja yhteistyösuhteita. Työntekijöille on kertynyt valtavasti hiljaista tietoa siitä, mistä ihmiset löytyvät, miten heidät tavoitetaan ja miten heitä voidaan auttaa.
Jos nämä työntekijät lähtevät ja toiminta loppuu, myös tämä kaikki alkaa kadota.
Ja jos muutaman vuoden kuluttua huomataan, että järjestöjä sittenkin tarvitaan, emme voi vain laittaa rahoitusta takaisin ja jatkaa siitä, mihin jäimme. Työntekijät pitää löytää uudelleen. Verkostot pitää rakentaa uudelleen. Ja kaikkein vaikeinta, ihmisten luottamus pitää ansaita uudelleen.
Siksi järjestöleikkauksissa ei ole kyse vain siitä, kuinka monta euroa valtio säästää ensi vuonna. Kyse on siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka tarvitsee jonkun rinnalleen silloin, kun muut palvelut eivät tavoita.
Kuka hakee huumeiden käyttäjän kirjaston vessasta?
Kuka auttaa nuorta, joka ei tiedä, mistä Suomessa pyydetään apua?
Kuka ottaa kopin perheestä silloin, kun neuvolan tarjoama apu ei riitä?
Ja kuka soittaa jo samana iltana, kun ihmisellä ei ole enää kotia, jossa nukkua?
Tällä hetkellä vastaus on hyvin usein järjestö.
Pidetään huolta siitä, että näin voi olla myös tulevaisuudessa.”
Puhe on pidetty järjestöleikkauksia vastustavassa mielenilmauksessa Kouvolan kävelykatu Manskilla lauantaina 12.9.2026.
