Feministinä minulta monesti kysytään, eikö miesten tasa-arvolla ole väliä. Vastaus on joka kerta sama – tietenkin on. Tasa-arvoajattelussa kiinnitetään huomiota siihen, onko jokin kohderyhmä valtaväestöä heikommassa asemassa. Sukupuoli ei ole ainoa määrittävä tekijä, vaan heikompi asema voi johtua myös esimerkiksi iästä, etnisestä taustasta, tai vaikka asuinpaikkakunnasta.
Erilaisilla kohderyhmillä on omat erityispiirteensä. On tärkeää viettää vuosittaista miestenpäivää, jolloin nostetaan esiin erityisesti poikia ja miehiä koskettavia tasa-arvokysymyksiä. Miestenpäivää on vietetty vuodesta 1999 alkaen, mutta mielestäni siitä ei vieläkään puhuta paljoa.
Listasin tähän muutamia yhteiskuntamme tasa-arvo-ongelmia, jotka kohdistuvat erityisesti miehiin. Näihin minä feministinä haluan muutosta. Myös yleistä käsitystä miehistä ja miehisyydestä pitää laajentaa. Tässä on mielestäni tapahtunut edistystä naisia koskevassa keskustelussa. Saman toivon näkeväni miesten kohdalla, jotta poikien ja miesten ei tarvitsisi sopia ahtaisiin sukupuolirooleihin.
Syrjäytyminen ja terveyserot
Joka viides alle 25-vuotias mies on syrjäytynyt. Syyt syrjäytymiseen ovat moninaisia, mutta vaikutuksensa ovat muun muassa poikien tyttöjä heikommalla koulumenestyksellä sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämisellä. Tässä ei puhuta mistään marginaalisesta ryhmästä, kun jo 20 % nuorista miehistä ei opiskele tai käy töissä.
Ongelmilla on myös tapana kasautua. Yksinäisistä, asunnottomista ja päihdeongelmaisista enemmistö on miehiä. Vaikka itsemurhien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt, on itsemurhan tehneistä useampi kuin kolme neljästä mies. Huomiota on syytä kiinnittää myös yleiseen elinajanodotteeseen, joka on miehillä 78 vuotta ja naisilla 84 vuotta.
Vanhemmuus ei jakaudu tasaisesti
Monesti äiti mielletään jotenkin ensisijaiseksi vanhemmaksi ja isä jää pienempään rooliin. Tämän pitää muuttua. Suomessa äidit käyttävät pitkiä vanhempainvapaita ja isistä jopa viidennes ei käytä edes heille korvamerkittyjä perhevapaita, joihin he ovat lain mukaan oikeutettuja. Ihanaa, että meillä on mahdollisuus pitkiin perhevapaisiin, soisin vaan niiden jakautuvan tasaisemmin.
Perhevapaauudistuksessa ollaan kokonaisvaltaisen asian äärellä. Uudistus olisi isien etu, sillä he saisivat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Samalla naisten asema työmarkkinoilla parantuisi ja vanhempainvapaiden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin molempien vanhempien työnantajille.
On tutkittu, että isät käyttävät pääsääntöisesti vain heille korvamerkittyjä perhevapaita. Näiden määrää tulisikin lisätä. Tämä kannustaisi isiä hyödyntämään perhevapaita nykyistä enemmän ja lisääntynyt perhevapaiden käyttö voisi muuttaa kulttuuria työpaikoilla isien perhevapaita suosivampaan ja hyväksyvämpään suuntaan. Tämä olisi perheen lisäksi koko yhteiskunnan etu.
Isän oikeus isyyteen
Isänpäivän tietämillä uutisoitiin, että tästä merkkipäivästä on vihdoin tulossa virallinen liputuspäivä. Tähän mennessäkin isänpäivänä on liputettu, mutta päivä ei kuulu kuuden virallisen liputuspäivän joukkoon. Osaltaan tämä kuvaa eriarvoista suhtautumistamme äiteihin ja isiin.
Isien oikeuksissa on vielä paljon parannettavaa. Isän pitää esimerkiksi todistaa isyytensä, ellei lapsi synny avioliittoon. Tämä on ymmärrettävää, mutta käytännöt eivät ole aukottomia. Avioliitossa mies merkitään automaattisesti lapsen isäksi. Toisaalta jos lapsen vanhemmat eroavat ennen lapsen syntymää ja äiti menee naimisiin uuden miehen kanssa, tulee uudesta aviomiehestä automaattisesti lapsen isä. Tämä on vain yksi isiä syrjivistä menettelytavoista.
Myös huoltajuuskiistoissa isät jäävät usein tappiolle, vaikka vanhempia pitäisi kohdella tasa-arvoisesti ja lähivanhemmuus määrätään useimmiten äidille.
Asevelvollisuus koskee vain miehiä
Pidän nykyistä asepalvelusta yhtenä suurimmista epätasa-arvoa ylläpitävistä rakenteista. Asia jakaa mielipiteitä ja monet ovat sitä mieltä, että armeija on vain miesten velvollisuus. Naiset ovat jo vuodesta 1995 lähtien voineet suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta vain pieni osa valitsee tehdä niin. Vertailun vuoksi, Norjassa naisia on 23 % palveluksen suorittaneista.
Jotta asepalvelus olisi tulevaisuudessa tasa-arvoisempi, on kutsuntojen koskettava kaikkia. Näin kutsunnat tavoittaisivat koko ikäluokan sukupuolesta riippumatta. Tähän tarvitaan perustavaa laatua oleva uudistus, ei vain pieniä muutoksia siellä täällä.
