Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiön blogikirjoitukseen liittyvä keskustelu on käynyt viime päivinä kuumana. Särkiö poisti kirjoituksen anteeksipyynnön kera eilen, mutta toki se vielä netin syövereistä löytyy.
Blogissaan virkapukuinen kenttäpiispa onnistui yhdellä kirjoituksella loukkaamaan niin lapsia, naisia kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.
Sinänsä hyvä, että tällaiset mielipiteet tulee ilmi, sillä näistä ummehtuneista asenteista pitää puhua. Kiitos Puolustusvoimille siitä, että viestivät tuoreeltaan, että kirjoitus ei ole Puolustusvoimien arvojen mukainen. Valitettavasti kenttäpiispan anteeksipyyntö ja äkillisesti muuttunut kanta ei ole kovin uskottavaa.
Jos kyseessä olisi ollut vaikka yksittäinen twiitti, olisi voinut sanoa esimerkiksi asetelleensa sanat huonosti. Kokonainen blogiteksti ei synny vahingossa, eikä kirjoittajan arvot muutu päivässä.
Arvostan suuresti sekä Puolustusvoimien että Evankelisluterilaisen kirkon tekemää työtä ja sen takia tällaiset aivopierut harmittaa. Mainehaitta on todellinen ja kyseenalaiset ulostulot vievät uskottavuutta.
Vain pari viikkoa sitten Puolustusvoimat julkaisi Taistelukenttä 2020 -videon, jossa kuvataan uskottavasti nykyaikaista sodankäyntiä. Videossa esiintyy eri sukupuolten edustajia sekä eri ikäisiä ja taustaisia henkilöitä. Tämä on se Puolustusvoimat, jonka haluan nähdä.
Toivoisin aktiivisempaa kannanottoa kenttäpiispa-keskusteluun myös kirkon suunnalta. Yksittäisistä kannanotoista kiitos erityisesti piispa Kaisamari Hintikalle.
Olemalla vihreä ja nainen, osa näkee minut lähtökohtaisesti sekä puolustusvoimien että uskonnonvastaisena. Tämä ei pidä paikkaansa.
Kirkkovaltuutettuna edistän omalla toiminnallani sitä, että kirkko olisi kaikille avoin. Valitettavasti myös hengellistä vihapuhetta esiintyy ja se on todella myrkyllistä.
Politiikassa teen töitä sen eteen, että yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi meille kaikille. Se tarkoittaa sitä, että myös asepalveluksen pitää tulevaisuudessa olla yhdenvertaisempi kaikille sukupuolille.
