EU:n tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Muiden jäsenmaiden lailla Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin. Valitettavasti kansallinen keskustelu asiasta ei tältä vaikuta.
Yhä useampi suomalainen on huolissaan maamme luonnon tilasta, jonka lisäksi tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta ovat kasvaneet merkittävästi. EU:n yhteisiin tavoitteisiin, Suomen metsien romahtaneisiin hiilinieluihin ja ihmisten valveutuneisuuteen nähden opposition välikysymys metsäpolitiikasta oli turhaa sirkusta.
Kun EU:n esitys luonnon ennallistamisesta oli kesäkuussa ensimmäisen kerran EU-valiokunnaksi sanotussa suuressa valiokunnassa, yksikään puolueista ei lähtenyt vaatimaan toissijaisuushuomautuksen tekemistä, jonka mukaan metsiä koskevat päätökset tulisi EU:n sijaan tehdä kansallisella tasolla. On Suomen etu, että koko EU:ssa tehdään myös suojelutyötä, eikä tämä keskity vain Pohjoismaihin, kuten nyt pelätään.
Vasta metsäteollisuuden ja MTK:n älähdys hallituksen vastauksesta komissiolle, tahojen, joiden intresseihin luonnonsuojelun lisääminen ei helpoimmin ole sovitettavissa, sai opportunistit ja poliittiset haaskalinnut liikkeelle.
Voidaan kysyä, nukuttiinko oppositiossa kesäkuussa, vai pyritäänkö nyt hyödyntämään äänestäjien heikkoa tietämystä EU-vaikuttamisesta ja päätöksentekoprosesseista. Nämä prosessit kun aidosti ovat monimutkaisia.
Entäpä hallituksen vastaus välikysymykseen? Mikään ei sisällöllisesti muuttunut Suomen esittämässä kannassa komission esitykseen. Jo alkuperäinen hallituksen vastaus sisälsi ehdot siitä, että kustannuksia on alennettava ja kansallinen liikkumatila säilytettävä.
Jos jotain hyvää, keskustelu paljasti sen, mitkä puolueet todella ajavat Suomen luonnon etua.
Jenni Aikio
Kaupunginhallituksen jäsen, Vihreiden puoluehallituksen varajäsen, Kouvola
Antti Van Wonterghem
Vihreiden puoluevaltuuston jäsen, Kouvola
Kirjoitus on julkaistu Kouvolan Sanomissa 16.11.2022
