Vaalikevään merkittävin teema on ollut talous ja huoli valtion velkaantumisesta. Ehdokkailta kysytään, mistä olet valmis leikkaamaan, jotta valtion velkaantuminen saadaan pysäytettyä. Leikkauslistojen lisäksi on syytä kysyä, miksi me velkaannumme.

Ihmisten putoaminen yhteiskunnan kelkasta aiheuttaa niin koulutukseen, työelämään kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kustannuksia ja lisäpalveluiden tarvetta. Mitä on tehtävissä, että voisimme tässä maailman onnellisimmassa maassa ja yhdessä maailman rikkaimmista yhteiskunnista elää hyvinvoivina? 

Meidän on panostettava ennaltaehkäiseviin toimiin, jotta hyvinvointivaltion korjaavien toimien tarve vähenee ja sitä kautta rahoituksen tarve pienenee. 

Yhteiskunnan turvaverkon ylläpitäminen verovaroin voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, jos sattuu olemaan niin onnekas, ettei tunne yhtään huono-osaista ihmistä henkilökohtaisesti. Silloin on helppo ajatella, että esimerkiksi köyhyys on yksilön oma valinta. 

Päätöksenteon arvovalinta on se, kuinka vahva turvaverkko yhteiskunnassa on. Jos esimerkiksi terveyspalveluita ei ylläpidetä verovaroin, maksukykyiset maksavat näistä palveluista vakuutusten ja yksityisten palveluiden muodossa. 

Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisen tiedekunnan professori Arto O. Salonen on sanonut, että vaurastuminen on fiksua, mutta pelkkä vaurauden tavoittelu ei tee elämästä elämisen arvoista.

Me elämme edelleen aivan kuin pula-ajan Suomessa, ponnistellen pois äärimmäisestä köyhyydestä. Heräämme aamulla aikaisin, puurramme, yritämme saada rahaa kasaan, maksamme velkaamme ja pelkäämme jatkuvasti lamaa.

Kaikki kunnia tehokkuusajattelulle, joka johti materiaaliseen vaurastumiseen. Se ei kuitenkaan enää kanna elämän tarkoituksena, kun perustarpeita, kuten ruokaa, turvaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa on kaikista ongelmista huolimatta edelleen kohtuullisen helposti saatavissa.

Talous pitää saada tasapainoon ja kasvuun, mutta emme voi tuijottaa vain numeerisia kehityksen mittareita. Huomion pitää olla myös hyvinvoinnissa ja henkisessä pääomassa. Numeeriseen kehitykseen tuijottaminen tuottaa tehoja, mutta on johtanut tilanteeseen, jossa elämän merkityssisällöt ovat kadonneet, ne ammottavat tyhjyyttään. 

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keski-ikä oli 52 vuotta vuonna 2021. Masennus vie joka päivä 10 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Löytyykö tehokkuuden tavoittelusta ja yksin pärjäämisen ihannoinnista yksi syy näihin asioihin?

Professori Salosen mielestä suomalaisten kannattaisi jälleen sanoittaa se unelma tai tavoite, joka sitoo yhteen koko kansakunnan.

”Mikä olisi se ylväs Suomi, jonka haluamme saavuttaa? Suomi, jossa jokaisen olisi helppo olla kaikkea sitä, mitä omista lähtökohdistaan voi olla.”

Esimerkiksi elämän mahdollisuuksien säilyttäminen tuleville sukupolville on aika kova juttu. Kyse ei ole luopumisesta, tai elintason laskusta, vaan siitä, että tunnistetaan, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Jaa:

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *