Jenni Aikio ja Maria Ohisalo

Tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet suomalaisista nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon. Koulutuksen kehittämisen ja aloituspaikkojen lisäämisen ohella on purettava koulutukseen liittyviä haitallisia ennakkoluuloja ja eriarvoisuutta, joita näkyy esimerkiksi YAMK-tutkintojen ja maisteritutkintojen välillä. 

Lain mukaan tiedekorkeakoulututkinto ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto katsotaan työnhaussa samanarvoisiksi. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli työnantaja edellyttää tehtävään ylempää korkeakoulututkintoa, ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja yliopistosta saatu maisterin tutkinto ovat lain edessä samanarvoisia. Valitettavasti näin ei käytännössä aina ole.

YAMK-tutkinto täytti viime vuonna 20 vuotta ja maisteritutkintoihin suhteutettuna useampi kuin joka viides Suomessa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto on YAMK-tutkinto. YAMK-tutkinnon suorittaneita on Suomessa jo yli 35 000.

YAMK-tutkintojen tarkoitus ei ole luoda kilpailua yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen välille, vaan tuoda mukanaan uutta, monipuolista ja ennen kaikkea täydentävää osaamista työelämään, kuten uudenlaista johtamista ja asiantuntijuutta. 

Ammattikorkeakouluista valmistuneille vuosittain tehtävät uraseurantakyselyt kertovat, että liian moni YAMK-tutkinnon suorittanut kokee, etteivät työnantajat arvosta heidän tutkintoaan. Tilanne on selvästi heikompi kuin kanditasoisen AMK-tutkinnon kohdalla. Arvostus on kyllä kasvanut sitä mukaa kun tutkinnon suorittaneiden määrä on työmarkkinoilla kasvanut, mutta liian hitaasti. 

Jatkossa työnantajien on tunnistettava koulutusten samanarvoisuus ja kohdeltava työnhakijoita tasa-arvoisesti. Suomessa on jo nyt rekrytointihaasteita sekä akuutti henkilöstöpula eri aloilla. YAMK-tutkintojen arvon tunnistamatta jättäminen kaventaa potentiaalisten hakijoiden joukkoa ja syventää osaajapulaa. Asia on erityisen tärkeä Kaakkois-Suomen maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa.

Jenni Aikio
kaupungin- ja aluevaltuutettu, vihr.
eduskuntavaaliehdokas

Maria Ohisalo
ympäristö- ja ilmastoministeri, vihr.
Vihreiden puheenjohtaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kouvolan Sanomissa 20.3.2023.

Jaa:

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *