Suomi on monella mittarilla tasa-arvon edelläkävijä, mutta meilläkin riittää vielä tehtävää. Yksi yhteiskuntamme pitkäaikaisimmista epäkohdista on sukupuolten välinen epätasa-arvo palkoissa.
Sukupuolten välinen palkkaero ei ole samapalkkaisuusohjelmista huolimatta kaventunut merkittävästi 80-luvun lopusta. Kun naiset 80-luvun lopussa ansaitsivat 80 % miesten palkkatuloista, on vastaava luku tänä päivänä 84 %. Palkkaero on Suomessa suurempi kuin EU-maissa keskimäärin.
Palkkaero johtuu mm. siitä, että eri sukupuolet työskentelevät eri toimialoilla ja eri tehtävissä. Monilla naisvaltaisilla aloilla palkkaus on matalampi kuin miesvaltaisilla aloilla. Miehet toimivat myös naisia useammin johtotehtävissä. Lisäksi on selittämättömiä palkkaeroja, joilla tarkoitetaan sukupuolten palkkojen välisiä eroja samanlaisissa tehtävissä sekä samanlaisella osaamisella ja kokemuksella.
Palkkaepätasa-arvosta puhuttaessa syy naisten alempiin palkkoihin kääntyy usein naisten itsensä syyksi: ei olisi kannattanut jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ei olisi kannattanut suuntautua matalapalkkaiselle alalle. Sen sijaan olisi kannattanut pyytää parempaa liksaa sekä tehdä kunnianhimoisemmin ja enemmän töitä.
Ongelma on kuitenkin yhteiskunnallinen, ei naisten. Tilanne ei ole korjaantunut esimerkiksi sillä, että naiset ovat kouluttautuneet entistä enemmän miesvaltaisille aloille. Perinteisesti naisvaltaiset alat eivät samassa mittakaavassa houkuttele miehiä ja kärsimme sekä hoitaja-, varhaiskasvattaja- että opettajapulasta.
Ongelmana ei myöskään ole vain palkan suuruus, sillä ansaittu palkka vaikuttaa myös eläkkeen suuruuteen. Naisten keskieläke on viidenneksen pienempi kuin miesten, eikä tähän ole Työeläkevakuuttajien eli Telan laskelman mukaan näköpiirissä muutosta lähivuosikymmeninä.
Miten edetään:
Meidän on kurottava umpeen sukupuolten välinen palkkakuilu, tuotava työelämään feminismiä ja ehkäistävä eläkeköyhyyttä.
Tulevalla hallituskaudella tarvitsemme entistä paremman samapalkkaisuusohjelman. Lisäksi meidän on lisättävä merkittävästi palkka-avoimuutta. Suomessa voisi ottaa käyttöön Islannin mallin mukaisen palkkatasa-arvoa edistävän lainsäädännön.
Eläkeköyhyyden ehkäisemiseksi tulee laatia eläkkeiden tasa-arvoon liittyvä toimenpideohjelma sekä helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kuluvan hallituskauden perhevapaaudistus oli merkittävä askel oikeaan suuntaan.
Lisäksi on muistettava, että palkkaeroja ei tasoiteta vain yleiskorotuksilla, sillä palkankorotuksen tulee olla suurempi kuin aloilla, joilla palkkataso on jo korkeammalla.
Eilen jaoimme kuntalaisille suklaakolikoita tasa-arvon päivän teeman mukaisesti. Suklaakolikkona naisen euro oli kokonainen, toivottavasti tulevaisuudessa näin on myös työelämässä.
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää Canthin sanoin: ”Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa.”
